Run Milla, run!

Osallistuin ystäväni kanssa Heijo-Kyu -maratoniin. Pisin matka tosin oli 10 km, mutta silti tapahtumaa kutsuttiin maratoniksi.. Oli ensimmäinen kerta kun kilpailen vähän pidemmillä matkoilla joten ainoa tavoitteeni oli juosta tuo kymppi alle tuntiin. Ja menihän se, ou jes.
Tämä oli siis ensimmäinen kymppini, mutta ei suinkaan viimeinen: muutaman viikon päästä on seuraava juoksu, Kiotossa. Postikorttimaisemissa sekin. Tai pikemminkin kolikkomaisemissa, sillä paikan kuva on 10 jenin kolikossa.

Tämä juoksu kulki tuon Naran Heijo Kyu-palatsin (on muuten Unescon maailmanperintökohde) edestä. Vaikka olin aivan puhki, niin juostessa, auringon paistaessa, sadetta tihkuttaessa, japanilaisten ihmisten ympäröimänä, 812 muun juoksijan seassa, vieraassa maassa, mietin että olen aika onnekas ollessani täällä nyt.

Wax on, wax off

Japanin rinteet on korkattu! Terveisiä vaan uuden vuoden laskureissultamme Hakubasta. Oli niiiin mahtava reissu - paljon lunta, vähän jonoja, mahtava majatalo, hyvää ruokaa, mitä vielä. 

Niin mahtava, että on lähdettävä ens viikolla uudestaan, heh. Kuuden tunnin junamatkasta ja viidestä junanvaihdosta huolimatta. Lisää Hakubasta sitten seuraavan retken jälkeen.

Roll, jump, Hattori.

Muutama viikko sitten löydettiin (lue: ystävän antamien ohjeiden mukaan, kartta kädessä) loistava sisähalli, joka oli yhdistänyt rullailun minillä ja trampoliinipomppimisen. X-Tech-nimisen paikan omistaja oli leppoisa tyyppi ja henkilötietolomakkeen täyttämisen jälkeen ojensi onnelliselle skeittarille jässärin.

Alakerrassa oli ihan hyvän kokoinen mini ja kaksi trampoliinia. Omistajan mukaan näin laskukauden alussa siellä käy paljonkin suksijoita ja lautailijoita. Yläkerrassa oli sitten pari pienempää miniramppia, joista toisessa uskalsi yrittää uusiakin trikkejä. Eikä kolmen aikaan iltapäivällä ollut oikeestaan ketään paikalla, joten aika rauhassa sai rullailla. 

Hattorin mestasta hauskan teki myös ihan vieressä ollut mega-iso lastenpuisto. Jokaiselle jotakin, eiks je.

Eli Osakan Umedalta Hankyo Takarazuka-linella Hattorin asemalle, mistä noin vartin kävelymatka mestalle.

Skeittipaikka ja vähän sadetta.

Viime viikonlopusta minä sain lauantain ja lähdin siis Kyotoon, Jani sai sunnuntain ja lähti skeittaamaan ensin pitkään ja hartaasti etsittyään sopivia spotteja netistä. Reissu meiltä Shin-Tanaben asemalle kesti 40 minuuttia junalla (tuli ottaneeksi paikallisjunan) ja sitten 20 minsaa kävellen ja kun se sitten pääsi kartan avulla ja monen mutkan kautta skeittipaikalle - alkoi sataa.
Ei siitä sitten kuvia enempää.. Mutta paikka oli kuulemma hieno. Vierestä löytyi myös megahieno liukumäki-kiipeilyteline-hässäkkä ja picnicpöytiä, joten seuraavalla kerralla me lähdetään pojan ja bentoboksien kanssa mukaan.

Mutta jollekin joka haluaa mennä, tässä junaspeksit:
Kintetsu Line: Asema on Shintanabe: Naran ja Kyoton välillä, suunnilleen puolessa välissä. Yamato Saidaijin asemalta Kyoto-line -> Shintanaben asema -> 20 minuuttia kävelyä Kyotonabeen päin (paloaseman vieressä).

Waterjump in Ikoma

Käytiin toissa viikonloppuna hyppimässä laudalla veteen. Kun ei kerran luntakaan ole. Paikka on suunnilleen Osakan ja Naran puolessa välissä, Ikoma-vuorella. Tässä on paikan omat sivut (waterjump). Nillä on yhteensä kolme vesihyppypaikkaa eri puolilla Japania, ja tää Ikoman mesta (O-air) on meitä lähin. Junalla siis Ikoman asemalle ja sieltä on otettava taksi (jos ei siis oo omaa autoa ja meillä ei ole) paikan päälle. Taksi kestää noin vartin ja maksaa sen pari tuhatta jeniä eli noin 15 euroa. Ei paha!

Sieltä saa vuokrata välineet - laudan, kengät, märkäpuvun, kypärän, kaikki. Kamavuokraus maksoi muistaakseni noin pari tuhatta jeniä ja kolmen tunnin sessarilippu oli 3200 jeniä (kuten kuvassa olevasta hinnastosta voi itse kukin lukea..).

Mä en ehtinyt tällä kertaa kokeilla kun oli niin kuuma ja poika piti saada päikkäreille viileään joten meidän piti lähteä. Oli taas sen 40 astetta..
Mies testasi oli aika fiilareissa! Ens kerralla on mun vuoro, ou jesh.