Jos juoksu kiinnostaa

Huomenna on Tokio Marathon. Kannattaa tsekata linkki: tällä tyypillä on juostessaan kameraa, iPhonea, iPadia, kaikkea mahdollista ja huomista juoksua voi seurata tuolta sen sivuilta suorana.(!)
Tovi sitten tyyppi juoksi Tokiossa Hello Kittyn muotoisen, itse suunnittelemansa, 45 km pitkän reitin - ja sanoi sittemmin Japan Timesissa "I never thought I would say this about her, but Hello Kitty was a bitch". :D

Mä en voi huomenna seurata tota sen maratonia, kun meen itsekin juoksemaan. Tosin vaan kympin ja Kiotoon. Thumbs up!

Roll, jump, Hattori.

Muutama viikko sitten löydettiin (lue: ystävän antamien ohjeiden mukaan, kartta kädessä) loistava sisähalli, joka oli yhdistänyt rullailun minillä ja trampoliinipomppimisen. X-Tech-nimisen paikan omistaja oli leppoisa tyyppi ja henkilötietolomakkeen täyttämisen jälkeen ojensi onnelliselle skeittarille jässärin.

Alakerrassa oli ihan hyvän kokoinen mini ja kaksi trampoliinia. Omistajan mukaan näin laskukauden alussa siellä käy paljonkin suksijoita ja lautailijoita. Yläkerrassa oli sitten pari pienempää miniramppia, joista toisessa uskalsi yrittää uusiakin trikkejä. Eikä kolmen aikaan iltapäivällä ollut oikeestaan ketään paikalla, joten aika rauhassa sai rullailla. 

Hattorin mestasta hauskan teki myös ihan vieressä ollut mega-iso lastenpuisto. Jokaiselle jotakin, eiks je.

Eli Osakan Umedalta Hankyo Takarazuka-linella Hattorin asemalle, mistä noin vartin kävelymatka mestalle.

Skeittipaikka ja vähän sadetta.

Viime viikonlopusta minä sain lauantain ja lähdin siis Kyotoon, Jani sai sunnuntain ja lähti skeittaamaan ensin pitkään ja hartaasti etsittyään sopivia spotteja netistä. Reissu meiltä Shin-Tanaben asemalle kesti 40 minuuttia junalla (tuli ottaneeksi paikallisjunan) ja sitten 20 minsaa kävellen ja kun se sitten pääsi kartan avulla ja monen mutkan kautta skeittipaikalle - alkoi sataa.
Ei siitä sitten kuvia enempää.. Mutta paikka oli kuulemma hieno. Vierestä löytyi myös megahieno liukumäki-kiipeilyteline-hässäkkä ja picnicpöytiä, joten seuraavalla kerralla me lähdetään pojan ja bentoboksien kanssa mukaan.

Mutta jollekin joka haluaa mennä, tässä junaspeksit:
Kintetsu Line: Asema on Shintanabe: Naran ja Kyoton välillä, suunnilleen puolessa välissä. Yamato Saidaijin asemalta Kyoto-line -> Shintanaben asema -> 20 minuuttia kävelyä Kyotonabeen päin (paloaseman vieressä).

Yes I can!

Meikä osas! Pojan nimi katakanoilla! Käydään taaperouinnissa (3 x viikossa mahdollisuus, me käydään yleensä 2 x viikossa) ja saatiin sieltä uimalakki ja kellukkeet, joita siellä on aina pidettävä. Suomessahan ei ainakaan meidän taaperouinnissa pidetty kellukkeita eikä lakkia. Käytiin tänäänkin ja mikä onnenpäivä - poika (tai nimen toki pystyy kuvasta lukemaan..) ui kellukkeilla monta metriä ilman mun apua! Me siis ei oltu Suomessa vielä testattu kellukkeita ja nyt ollaan käyty täällä kolme viikkoa ja onnistui! Heijaa!

Taaperouinnissa muutoin on aika sama meininki kuin Suomen versiossa, leikitään yhdessä ringissä ja lopuksi on aina vapaa-aikaa. Paitsi että täällä aina aluksi venytellään lapset, hierotaan vatsaa, käsiä, jalkapohjia, sit tanssitaan yhdessä erään laulun koreografia ja sit pikkuhiljaa mennään veteen totutellen. Altaaseen laitetaan kaiken maailman liukumäkiä ja tasoja joita pitkin lapset saa painaa. Yks kerta kestää tunnin verran. Ja niin, en mä ohjeista mitään ymmärrä mut tällainen toiminta on helppoa kun vaan seuraa muita. Yes we can!