haha no hi a.k.a äitienpäivä.

Sain äitienpäivälahjaksi origami-kurjen: onnea, pitkää ikää ja uskollisuutta (lisää selitystä täällä). Kiitos.

Hyvää äitienpäivää!
Haha no hi wa omedetou gozaimasu!

On siis kevät

Torstaina, 3. helmikuuta Japanissa vietettiin Setsubunia. Tuona päivänä (tai varsinaisesti aina seuraavana päivänä) talvi vaihtuu kevääksi. 

Ja mitä päivään sitten kuuluu:

- Sushia (makirullia), joka on syötävä kokonaisena, puhumatta ja katse etelään päin (tämä ilmansuunta vaihtuu joka vuosi). Nuo kuvan kolme mega-isoa makirullaa saatiin ystävältäni Naomilta, jonka äiti oli rullaillut niitä Setsubun-aamuna parikymmentä kappaletta :) 

- Ulko-ovelle laitetaan pahan hajuista kalaa ja piikkinen oksa, joiden tarkoitus on pitää pahat henget loitolla.

- Joku perheenjäsen (isä?) pitää hirviön naamaria päällään ja muut heittelevät häntä paahdetuilla soijapavuilla. Soijapapuja voi viskoa myös ikkunasta. Ja samalla huudetaan "Oni wa soto! Fuku wa uchi!" eli "Huono onni (evils) ulos! Hyvä onni taloon!"

- Loput pavut syödään siten, että kukin syö ikänsä verran papuja.

Kyllä, mekin tehtiin nuo kaikki traditiot. Nyt saa kevät tulla. Ja tulikin aikataulussaan, sillä tällä viikolla on jätetty jo talvitakit ja pipot narikkaan.  

Joulun/uuden vuoden kortit

Tänä vuonna lähti postiin hieman erilaiset joulukortit kuin aiempina vuosina, heh. Japanissa tosin ei ole tapana (silti kaiketi koko ajan enenevässä määrin, ainakin mitä kauppojen korttihyllyjä on uskominen) lähettää joulukortteja, vaan sen sijaan täällä lähetetään uuden vuoden toivotuksia. Ja kaiken kaikkiaan uusi vuosi on the juttu. Siispä tossa kortissakin lukee kannessa hyvää uutta vuotta (tai ainakin niin kaupan myyjä mulle sanoi, kun kysyin mitä noi kanjit siinä leimasimessa tarkoittaa..). Sisälle kirjoitin sitten joulun toivotukset. Suomeksi.
Ja 2-vuotias väritti.

Muu maa mustikkasuklaa

Muutettassa uuteen paikkaan täällä Japanissa on tapana viedä pientä tuliaista uusille naapureille. Tuliaisena voi viedä esimerkiksi saippuaa, pyyhkeitä(?!) tai suklaata. Me päädyimme suklaaseen, jonka toimme lentorahdin mukana Suomesta.
Tuotiin monta pakettia tavallista ja mustikkatäytteistä suklaata, joita sitten ehtoisana emäntänä täällä pussittelin nätteihin pikku pussukoihin. Tietäen siis, että täällä nämä ihmiset arvostavat lahjan pakkausta ehkä jopa enemmän kuin itse sisältöä. Tuollaisia tuli! Ja mukaan Jani kirjoitti (kanjeilla!) kortin jossa esittelemme itsemme ja kerromme mistä olemme yms.

Viimeisessä kuvassa näkyy vähän tätä meidän huudia. Laitan lisää kuvia kodistamme myöhemmin (sitten kun meillä on siistiä ja kehtaan kuvata).