Yes I can!

Meikä osas! Pojan nimi katakanoilla! Käydään taaperouinnissa (3 x viikossa mahdollisuus, me käydään yleensä 2 x viikossa) ja saatiin sieltä uimalakki ja kellukkeet, joita siellä on aina pidettävä. Suomessahan ei ainakaan meidän taaperouinnissa pidetty kellukkeita eikä lakkia. Käytiin tänäänkin ja mikä onnenpäivä - poika (tai nimen toki pystyy kuvasta lukemaan..) ui kellukkeilla monta metriä ilman mun apua! Me siis ei oltu Suomessa vielä testattu kellukkeita ja nyt ollaan käyty täällä kolme viikkoa ja onnistui! Heijaa!

Taaperouinnissa muutoin on aika sama meininki kuin Suomen versiossa, leikitään yhdessä ringissä ja lopuksi on aina vapaa-aikaa. Paitsi että täällä aina aluksi venytellään lapset, hierotaan vatsaa, käsiä, jalkapohjia, sit tanssitaan yhdessä erään laulun koreografia ja sit pikkuhiljaa mennään veteen totutellen. Altaaseen laitetaan kaiken maailman liukumäkiä ja tasoja joita pitkin lapset saa painaa. Yks kerta kestää tunnin verran. Ja niin, en mä ohjeista mitään ymmärrä mut tällainen toiminta on helppoa kun vaan seuraa muita. Yes we can!

Koti.

Hienoimmat maljakot ikinä: viinipullo ja tomaattimurskatölkki.


Siinä meni noin viikko. Sitten tämä uusi paikka ja talo alkoi tuntua kodilta. Ekoina päivinä juostiin ostamassa meille juttuja kotiin, perussettiä - rättejä, astioita, haarukoita, puikkoja, peittoja, tyynyjä, pesuaineita. Tämä koti oli siis kalustettu meille valmiiksi, mutta nämä muut tarpeelliset hankimme itse.

Laittelin ruokaa, pyykkäsin, käytiin kaupassa ja leikittiin. Laittelin seinille tuttuja valokuvia ja piirrustuksia. Viikon päästä - kun koti tuntui kodilta - ostin meille kukkia. Tietämättömänä tästä juuri samana iltana töistä tullessaan mies toi mulle auringonkukan. Pisteitä ropisi.

Sumasui Aqualife Park

Tehtiin lauantai-reissu viereiseen kaupunkiin Kobeen (kolmella eri junalla, meiltä parisen tuntia). Siellä käytiin mm. Sumasui Aqualife Parkissa, jota joku Janin työkaveri oli suositellut erityisesti lapsiperheille sopivaksi akvaarioksi. Ja olihan se kelpo. Kalat, kilpikonnat ja meritähdet olivat kaikki sopivan matalalla joten pienikin pääsi näkemään kaikki tosi läheltä ja oli innoissaan. Käytiin myös delfiiniesityksessä (kesti n. 10 min) ja akvaarion loppupäässä oli lapsille puisto, jossa oli autoja ja junia joiden kyytiin pääsi.

En oikein tiedä miten suhtautua näihin akvaarioihin. Onhan toki hienoa nähdä eksoottisia juttuja - pingviinejä, meritähtiä, delfiinejä, mutta kuitenkin koko ajan mietin miten ahtaat ja väärät olosuhteet niillä niissä on. En taida olla yksin tämän paradoksin kanssa.. periaatteessa hienoa, mutta silti painaa mieltä.

Kaikkiaan, Suma oli alueena tosi jees. Me ei ehditty kuin tuonne akvaarioon, mutta siellä näytti olevan rantaa ja palmuja ja surffausmahdollisuus. Leppoisan näköistä ja siistiä joka paikassa.

Kiitos ja anteeksi.

Muu maa mustikkasuklaa

Muutettassa uuteen paikkaan täällä Japanissa on tapana viedä pientä tuliaista uusille naapureille. Tuliaisena voi viedä esimerkiksi saippuaa, pyyhkeitä(?!) tai suklaata. Me päädyimme suklaaseen, jonka toimme lentorahdin mukana Suomesta.
Tuotiin monta pakettia tavallista ja mustikkatäytteistä suklaata, joita sitten ehtoisana emäntänä täällä pussittelin nätteihin pikku pussukoihin. Tietäen siis, että täällä nämä ihmiset arvostavat lahjan pakkausta ehkä jopa enemmän kuin itse sisältöä. Tuollaisia tuli! Ja mukaan Jani kirjoitti (kanjeilla!) kortin jossa esittelemme itsemme ja kerromme mistä olemme yms.

Viimeisessä kuvassa näkyy vähän tätä meidän huudia. Laitan lisää kuvia kodistamme myöhemmin (sitten kun meillä on siistiä ja kehtaan kuvata).

tiistaisushia

Perussetti iltapalaksi: lähikaupasta sushia. Boksit on niiiin halpoja - pitkä rivi makirullia on noin kolme euroa. Täytteistä en ikinä tiedä mitä ne ovat kun en vielä osaa lukea kaikkia merkkejä. Itse asiassa tällä hetkellä osaan lukea ja kirjoittaa kaikki hiraganat ja katakanat, mutta kanjeja osaan vasta 6. Heh, sillä ei kovin pitkälle pääse. Olikohan se niin, että lukeakseen sanomalehteä tulisi osata pari tuhatta kanjia. Kannustavaa.

No, jotain niissä kuitenkin on täytteenä ja hyvää on. Alas huuhdottiin bissellä.

p.s. Moka! Kuvassa oon jättänyt puikot kulhon reunalle ja se on väärin. Ne pitäisi asettaa niitä varten tarkoitetulle pidikkeelle. Sori! Meillä vaan ei oo niitä vielä, siksi ne lepää tuossa.. Ehkä seuraavassa kuvassa sitten!