Mongolian spots

Mongolian spotsit ovat syntymämerkkejä, yleisiä itä-Aasiassa. Niitä on lähes kaikilla vastasyntyneillä lapsilla, mutta ne häviävät pois useimmiten kolmeen ikävuoteen mennessä, viimeistään teini-iässä. Tollaisia sini-violetteja läikkiä on usein pepussa, jaloissa ja selässä.
Mä siis huomasin tässä naapurin lapsilla noita kesällä ja nyt syksyllä uimahallissa. Katselin vaan ja ihmettelin, ja nyt, tutustuttuani äiteihin paremmin, rohkenin kysäistä. Mulle noi oli ihan uus juttu! Tuttu sanoi, että ei edelleenkään ole harvinaista, että ulkomailla joutuvat selittämään ja selvittämään, että noi spotsit ovat syntymämerkkejä eivätkä siis merkkejä pahoinpitelystä tms.. Ja toivoikin, että kirjoittaisin tästä aiheesta tänne blogiin, jos vaikka vähentäisi ihmettelyä :)
Aina oppii jotain uutta.

Hahmoja.

Jos meillä on Muumit ja Pikkukakkoset, japanilaisilla lapsilla on mm. Anpanman ja Shimajiro (ja tietty Hello Kittyt ja muut). Näillä meilläkin jo ihan sujuvasti leikitään ja tunnareita lauletaan.
Anpanman on tuo pallonaamaisempi (Anpan tarkoittaa paputahnalla täytettyä leivonnaista) ja sen kavereita on mm. ButterGirl, Whitebreadman, Currybreadman :).

Yes I can!

Meikä osas! Pojan nimi katakanoilla! Käydään taaperouinnissa (3 x viikossa mahdollisuus, me käydään yleensä 2 x viikossa) ja saatiin sieltä uimalakki ja kellukkeet, joita siellä on aina pidettävä. Suomessahan ei ainakaan meidän taaperouinnissa pidetty kellukkeita eikä lakkia. Käytiin tänäänkin ja mikä onnenpäivä - poika (tai nimen toki pystyy kuvasta lukemaan..) ui kellukkeilla monta metriä ilman mun apua! Me siis ei oltu Suomessa vielä testattu kellukkeita ja nyt ollaan käyty täällä kolme viikkoa ja onnistui! Heijaa!

Taaperouinnissa muutoin on aika sama meininki kuin Suomen versiossa, leikitään yhdessä ringissä ja lopuksi on aina vapaa-aikaa. Paitsi että täällä aina aluksi venytellään lapset, hierotaan vatsaa, käsiä, jalkapohjia, sit tanssitaan yhdessä erään laulun koreografia ja sit pikkuhiljaa mennään veteen totutellen. Altaaseen laitetaan kaiken maailman liukumäkiä ja tasoja joita pitkin lapset saa painaa. Yks kerta kestää tunnin verran. Ja niin, en mä ohjeista mitään ymmärrä mut tällainen toiminta on helppoa kun vaan seuraa muita. Yes we can!

Sumasui Aqualife Park

Tehtiin lauantai-reissu viereiseen kaupunkiin Kobeen (kolmella eri junalla, meiltä parisen tuntia). Siellä käytiin mm. Sumasui Aqualife Parkissa, jota joku Janin työkaveri oli suositellut erityisesti lapsiperheille sopivaksi akvaarioksi. Ja olihan se kelpo. Kalat, kilpikonnat ja meritähdet olivat kaikki sopivan matalalla joten pienikin pääsi näkemään kaikki tosi läheltä ja oli innoissaan. Käytiin myös delfiiniesityksessä (kesti n. 10 min) ja akvaarion loppupäässä oli lapsille puisto, jossa oli autoja ja junia joiden kyytiin pääsi.

En oikein tiedä miten suhtautua näihin akvaarioihin. Onhan toki hienoa nähdä eksoottisia juttuja - pingviinejä, meritähtiä, delfiinejä, mutta kuitenkin koko ajan mietin miten ahtaat ja väärät olosuhteet niillä niissä on. En taida olla yksin tämän paradoksin kanssa.. periaatteessa hienoa, mutta silti painaa mieltä.

Kaikkiaan, Suma oli alueena tosi jees. Me ei ehditty kuin tuonne akvaarioon, mutta siellä näytti olevan rantaa ja palmuja ja surffausmahdollisuus. Leppoisan näköistä ja siistiä joka paikassa.

Kiitos ja anteeksi.