Sayonara.

It´s over when it´s over. I´m writing this post from Finland  - we came home. What a journey, Japan.

2010. I remember the day we left Finland, it was rainy and cloudy. Exited to go somewhere, some place new. Having no idea what would come by.

First came Osaka with its millions of houses, trains, lights and - people.

Came lovely Kishibe-san, the first japanese we met. She helped us with everything. She did it for work, but at the end, it had nothing to do with work.. :) She understands me without words, she knows what I mean without explanation. It´s destiny, as she says. 

Then came Nara, our lovely hometown with the biggest Buddha-statue in the world. Nara - easy, flat, green and comfortable. And the most important, then came my many friends.  From the beginning, my dear neighbour,  Nobuko-san, was my guide and gate to everywhere. Her heart is big and open for everyone. Arigatou gozaimasu otonari-san. 

We saw the sun going down, we met the most kind japanese people. Our son was given tatami room to sleep and I was lead to taste of real green tea. I saw the most beautiful shrines and felt peace. 

Having pot luck-parties with my dear friends, almost every Friday. Drinking, eating, having fun. Itsumo oishikatta to tanoshikatta!

Making new friends without same language, seeing places like never before, from cherry blossoms to  bamboo forest. 

Packing our bags and heading always when possible towards Hakuba. Sleeping in the best lodge ever, Powder Lodge.  

6/2011. I feel so happy that my dear friend Yoko-san packed her whole family and came with us all the way to the airport to say goodbye.

Dear nihonjin tomodachi, I want to thank you all so much that I dont even have words for it. But I guess you all know my feelings. 

Arigatou gozaimasu.

Suomalaisille lukijoilleni iso kiitos blogini seuraamisesta. Niin hämmästyttävän moni täällä kävi (ja moni jätti puumerkkinsäkin, joista erityiskiitos). Kiitos. Jotain jatkuu täällä, mutta ei Japaniin liittyvää. 

Toivon, että pääset joskus käymään Japanin ihmemaassa. 

In the airplane, I cried. 

Arigatou gozaimasu, isot kiitokset. 

Yours, Milla

Synttärinä.

Tänään 3-vuotissynttäreitään juhliva sankari sai aamulla meiltä lahjaksi hienon surffilippiksen.

Big waves will never stop coming. 
Japani, sitä älkäämme unohtako. 

On siis kevät

Torstaina, 3. helmikuuta Japanissa vietettiin Setsubunia. Tuona päivänä (tai varsinaisesti aina seuraavana päivänä) talvi vaihtuu kevääksi. 

Ja mitä päivään sitten kuuluu:

- Sushia (makirullia), joka on syötävä kokonaisena, puhumatta ja katse etelään päin (tämä ilmansuunta vaihtuu joka vuosi). Nuo kuvan kolme mega-isoa makirullaa saatiin ystävältäni Naomilta, jonka äiti oli rullaillut niitä Setsubun-aamuna parikymmentä kappaletta :) 

- Ulko-ovelle laitetaan pahan hajuista kalaa ja piikkinen oksa, joiden tarkoitus on pitää pahat henget loitolla.

- Joku perheenjäsen (isä?) pitää hirviön naamaria päällään ja muut heittelevät häntä paahdetuilla soijapavuilla. Soijapapuja voi viskoa myös ikkunasta. Ja samalla huudetaan "Oni wa soto! Fuku wa uchi!" eli "Huono onni (evils) ulos! Hyvä onni taloon!"

- Loput pavut syödään siten, että kukin syö ikänsä verran papuja.

Kyllä, mekin tehtiin nuo kaikki traditiot. Nyt saa kevät tulla. Ja tulikin aikataulussaan, sillä tällä viikolla on jätetty jo talvitakit ja pipot narikkaan.  

On-Matsuri

Joulukuun 17. päivä Narassa oli On-Matsuri. Matsurit ovat japanilaisia festivaaleja, joissa on kulkueita, perinteisiä näytöksiä yms. Paljon porukkaa, paljon valokuvaajia, paljon ruokakojuja, joista en tosin ottanut yhtään kuvaa, koska oltiin niin jäässä että juostiin (4 äitiä, 4 lasta) Matsurin jälkeen heti kahvilaan lämmittelemään (lue: juomaan lattea ja syömään suklaakakkua).
Tämä On-Matsuri pidetään Narassa joka vuosi joulukuun 15. - 18.pv. välillä.

behave!

Onneks meidän lähileikkipuistossa on ohjeet miten tulee olla.

Junassa

jonain sunnuntaina.

Merii kurisumasu

On aatonaatto ja ollaan aika kaukana Suomen kodistamme. Moni kysyi menemmekö jouluksi Suomeen. Kävihän se mielessä, mutta halusimme kuitenkin kokea joulun täällä. Eikä edes tunnu mitenkään kaihoisalta, vaan itse asiassa on aika leppoisaa kun ei tarvitse täristä joulusiivouksista, jouluaaton joulupäivän ja tapaninpäivän aikatauluista eikä jouluruoista. Kunhan laitan jotain ruokaa meille kolmelle ja sitten avaamme paketit. Siis heti kun mies huomenna palaa töistä kotiin, heh. Täällä siis jouluaatto ei ole vapaapäivä vaan ihan perusperjantai.
Hyvää joulua kaikille teille.

baby one more time

On aivan pakko laittaa vielä yksi setti ruskakuvia. Nämä kuvat on Kiotosta Tofukuji-temppelistä, joka on yksi suosituimmista ruskan kuvauskohteista. Ja indeed, ei oltu ainoita tuona päivänä..

Jos nää mun ruskakuvat ei oo vielä tarpeeksi, niin Tatun blogissa kandee käydä katsomassa lisää.

Mitenköhän mun käy keväällä sakuran, eli kirsikankukkien aikaan, jos nyt jo sekosin näistä syyslehdistä.. :)

Kahta en vaihda

ja toinen on mikrosortsit. Toisesta en tiedä.
Oltiin aika lailla tasan kolme vuotta sitten (marraskuussa) lomalla Japanissa ja mieleen jäi muun muassa japanilaiset naiset ja niiden mikrosortsit yhdistettynä talvitakkiin, talvikenkiin ja pipoon. Ja siis ilman sukkahousuja. Sama ihku muoti edelleen.

Äiti, kato!

..Onko pakko jos ei halua?
Näihin ei vaan millään totu. Tää tyyppi, joka käänsi vielä päänsäkin kohti kameraa, on kamakiri, rukoilijasirkka. Noita näkee täällä jonkun verran, tässä kuvassa onneks vaan vieressä, viimeks poika tuli tommonen kädessään "Äiti äiti, kato!" "Öö, laitetaas se varovasti maahan.."
Peruspäivä puistossa.

Ruska.

Jos Suomessa on nyt lunta, niin täällä on ihana ruska-aika (sori!). Tällä hetkellä monissa esitteissä ja sanomalehdissä on ajankohtia ja karttoja että minne kannattaa mennä minäkin päivänä nähdäkseen parasta ruskaa. No, me ei tietenkään katsottu ns. oikeita mestoja etukäteen, vaan mentiin minne huvitti. No nähtiin kumminkin.
Sama homma on sitten keväällä sakuran, eli kirsikankukkien aikaan - uutisissakin kerrotaan että minne kannattaa mennä. Nämä kuvat Kiotosta, huomenna Naraan.

Chichino hi omedetou!

Eli onnea isänpäivänä!
Tilasin kakun sunnuntaiksi onnittelutekstillä. Tyylikäs ja erinomaisen hyvää! Täällä kakut on ihan megataideteoksia ja kakkukauppoja on toosi paljon (ja silti nää japanilaiset on super-hoikkia!?). Pitää joskus ottaa kamera kakkukauppaan mukaan.
Ei tosin ollut mikään megayllätys, koska poika totesi iloisena isälleen lauantaina, että "käytiin aamulla kakkukaupassa tilaamassa kakku huomiseksi!". Ja jo perjantai-iltana totesi puolestaan, että "tänään me askarreltiin äidin kanssa!". Eli se niistä yllätyksistä.
Ei ollut tungosta kakkukaupassa, sillä Japanissa isänpäivää vietetään kesäkuussa, joten tulee sitten uus yritys puolen vuoden päästä.. Äitienpäivää täällä vietetään myös toukokuussa.

No, lahja oli kyllä ylläri. Surffarityyppi Andy Davisin piirtämä Slasher- juliste. Täällä hänen Ando and Friends -puotinsa. Hienoa jälkeä!

Atsui ja samui.

Eli kuuma ja kylmä. Kun me elokuussa tänne tultiin, oli niin mielettömän kuuma etten ole ikinä kokenut mitään vastaavaa. Toki oon ollut kuumissa paikoissa(!?) ennenkin, mutta ehkä rantsulla, ehkä vain lyhyitä aikoja kerrallaan, ehkä ilman lasta tms. Mutta täällä oli tajuttoman kuuma elokuu. Olikin itse asiassa kuumin elokuu yli sataan vuoteen, nice. Kaikkialla vaan puhuttiin "atsui, atsui, atsui.." Mutta sitten suunnilleen yhden viikon aikana sää muuttui viileäksi ja tuli syksy. Se kävi kuin naps vaan. Eräänä lauantaina kuljin vielä sandaaleissa ja sitten maanantaina vedin jo kaulaliinaa tiukemmalle. Kuukausi sitten meillä kotona pauhasi tuulettimet, nyt ne ovat jo lämmittiminä. Muistan kyllä kuulleeni, että täällä sää ja vuodenajat vaihtuvat kellontarkasti, mutta että se tosissan meni juuri niin. Erikoista. No, ohessa kesän kunniaksi lemppari-omakuva (kuvan otti ystäväni Eemai).