Kiivipuuta.

Yleisön pyynnöstä, lisää kiivipuun kuvia olkaa hyvät :).

Safkat maasta. Ja vähän pensaasta.

Meidän viime viikonlopun maaseutumatkailu ei ollut pelkästään maisemien katselua, vaan ystävä pyysi meitä maatilalleen perunannostoon (!!). Siellä kyykittiin ja saatiin mukaamme kaksi muovikassillista perunoita (sweet potato), muovikassillinen sipuleita, munakoisoja ja paprikaa. Mahtavaa!
Ai niin, viime viikonloppuun mahtui vielä meidän huudin pihatalkoot. Perussunnuntai.

Nopeimmat junat eivät pysähdy täällä

Tämä kylä jossa asumme on aika pieni, tosin asukasluvusta ei ole hajuakaan. Meille tämä on toosi hyvä ja kompakti - on helppo saada tuttuja ja vakkaripaikkoja (vakkarivihanneskauppaa, grilliä, leipomoa) ja on tilaa hengittää. Ja siinäkin mielessä on kiva asua tällaisessa pikkukylässä, niin näkee ehkä helpommin sitä oikeaa Japania. Täällä kun ei pahemmin ole näkynyt muita länkkäreitä saati turisteja. Hankalampaa tässä tietty on se, että ihmiset eivät puhu englantia juuri lainkaan ja opasteet yms on kirjoitettu vain kanjeilla (joita siis en vielä osaa). Puuh.

Täällä on pari isoa kauppaa, posti, pankki, ravintoloita, leipomoita, partureita ja tietysti perussetti eli karaokebaari, sadan jenin kauppa ja pachinkosali. Yhtenä iltana pyörälenkillä löysin myös temppelin, riisipeltoja ja tatamimattopajan (ei ollut kameraa mukana). Naran keskustaan tästä menee junalla noin vartti ja Osakaan Namballe noin 40 minuuttia. My town!

Niin ja tosiaan, pikajunat painavat tästä ohi - localit ja sub.semi.expressit sen sijaan pysähtyvät.

Koti.

Hienoimmat maljakot ikinä: viinipullo ja tomaattimurskatölkki.


Siinä meni noin viikko. Sitten tämä uusi paikka ja talo alkoi tuntua kodilta. Ekoina päivinä juostiin ostamassa meille juttuja kotiin, perussettiä - rättejä, astioita, haarukoita, puikkoja, peittoja, tyynyjä, pesuaineita. Tämä koti oli siis kalustettu meille valmiiksi, mutta nämä muut tarpeelliset hankimme itse.

Laittelin ruokaa, pyykkäsin, käytiin kaupassa ja leikittiin. Laittelin seinille tuttuja valokuvia ja piirrustuksia. Viikon päästä - kun koti tuntui kodilta - ostin meille kukkia. Tietämättömänä tästä juuri samana iltana töistä tullessaan mies toi mulle auringonkukan. Pisteitä ropisi.