Jäniksen vuosi

Kiinalaisen horoskoopin mukaan tuleva vuosi 2011, on jäniksen vuosi. Tämä vuosi 2010 on tiikerin vuosi. Tänään lähtee uuden vuoden kortit (kuvassa) postiin. Täällä uuden vuoden kortit jaetaan vasta tammikuun ensimmäisestä päivästä lähtien, ei siis toivotella etukäteen kuten esim Suomessa joulukorttien yhteydessä (täällä mun kombot, jotka lähtivät Suomeen pari viikkoa sitten).

Mutta heti kompastun omaan kuoppaani ja vastoin japanilaista tapaa, toivotan teille jo nyt hyvää uutta vuotta, koska en oo koneen äärellä vähään aikaan..

Lumilaudat lähtivät matkaan eilen, me huomenna. Morooo.

Merii kurisumasu

On aatonaatto ja ollaan aika kaukana Suomen kodistamme. Moni kysyi menemmekö jouluksi Suomeen. Kävihän se mielessä, mutta halusimme kuitenkin kokea joulun täällä. Eikä edes tunnu mitenkään kaihoisalta, vaan itse asiassa on aika leppoisaa kun ei tarvitse täristä joulusiivouksista, jouluaaton joulupäivän ja tapaninpäivän aikatauluista eikä jouluruoista. Kunhan laitan jotain ruokaa meille kolmelle ja sitten avaamme paketit. Siis heti kun mies huomenna palaa töistä kotiin, heh. Täällä siis jouluaatto ei ole vapaapäivä vaan ihan perusperjantai.
Hyvää joulua kaikille teille.

Terveisiä Suomesta!

Saatiin yllätyspaketteja ystäviltä, jo paljon ennen joulua. Helsingin osasto, kiitos! Lenkkinaiset, kiitos!
Paketeissa oli vaikka mitä Suomi-herkkuja: salmiakkia, Eloveenaa, naistenlehtiä, glögimaustetta, suklaata, lakkahilloa, ruisleipää, hapankorppuja, lakritsia, hyvää musiikkia, valokuvia..

Ollaan oltu täällä vasta viitisen kuukautta joten en ainakaan itse mitään Suomi-ruokaa varsinaisesti ikävöi, mutta oli niin huippua saada noi paketit. Ja oikeastaan vasta sitten muistikin niitä herkkuja kaivata.
Me kiitämme ja kumarramme. Kaikki kolme.

Roll, jump, Hattori.

Muutama viikko sitten löydettiin (lue: ystävän antamien ohjeiden mukaan, kartta kädessä) loistava sisähalli, joka oli yhdistänyt rullailun minillä ja trampoliinipomppimisen. X-Tech-nimisen paikan omistaja oli leppoisa tyyppi ja henkilötietolomakkeen täyttämisen jälkeen ojensi onnelliselle skeittarille jässärin.

Alakerrassa oli ihan hyvän kokoinen mini ja kaksi trampoliinia. Omistajan mukaan näin laskukauden alussa siellä käy paljonkin suksijoita ja lautailijoita. Yläkerrassa oli sitten pari pienempää miniramppia, joista toisessa uskalsi yrittää uusiakin trikkejä. Eikä kolmen aikaan iltapäivällä ollut oikeestaan ketään paikalla, joten aika rauhassa sai rullailla. 

Hattorin mestasta hauskan teki myös ihan vieressä ollut mega-iso lastenpuisto. Jokaiselle jotakin, eiks je.

Eli Osakan Umedalta Hankyo Takarazuka-linella Hattorin asemalle, mistä noin vartin kävelymatka mestalle.

Joulun/uuden vuoden kortit

Tänä vuonna lähti postiin hieman erilaiset joulukortit kuin aiempina vuosina, heh. Japanissa tosin ei ole tapana (silti kaiketi koko ajan enenevässä määrin, ainakin mitä kauppojen korttihyllyjä on uskominen) lähettää joulukortteja, vaan sen sijaan täällä lähetetään uuden vuoden toivotuksia. Ja kaiken kaikkiaan uusi vuosi on the juttu. Siispä tossa kortissakin lukee kannessa hyvää uutta vuotta (tai ainakin niin kaupan myyjä mulle sanoi, kun kysyin mitä noi kanjit siinä leimasimessa tarkoittaa..). Sisälle kirjoitin sitten joulun toivotukset. Suomeksi.
Ja 2-vuotias väritti.

Ihana Inari.

Jos joku paikka Japanissa on tehnyt vaikutuksen, niin Fushimi Inari-taisha Kiotossa. Käytiin siellä kolme vuotta sitten, mutta nyt oli päästävä uudestaan. Kävely noiden tuhansien oranssien porttien läpi on jokseenkin maagista.

karvalakki-okonomiyaki

Tehtiin taas yhtenä päivänä okonomiyakia vaikka puuttui iso osa aineista -> karvalakkiversio. Ja tehtiin tollaisia pikku-okonomiyakeja eli paistettiin ne perus-lettupannulla. :) Täällä aiempi reseptini - se oikea ohje.

Tässä riisuttu ohje - sellainen, joka onnistuu helposti myös Suomessa (Prismasta kun ei välttämättä kuivattua jokilevää tai okonomiyaki-jauhoja löydy..):

vehnäjauhoja 3 dl
vettä 2,5 dl
kevätsipulia/sipulia, pilkottuna noin 2 dl
1/2 kaali
munia 3 kpl
inkivääriä 3 teelusikallista
pekonia (tämä on siis vaihdeltavissa vaikkapa kalaan, kasviksiin, kanaan tms. pekoni taitaa kuitenkin olla se yleisin)
-> kaikki sekaisin
-> pannulle kaikki tuollaisiksi pannareiksi
-> pekoni päälle -> käännä
-> valmiin systeemin päälle Okonomiyaki-kastiketta ja majoneesia
Ready!

Tuli muuten mieleen, että saakohan tota Okonomiyaki-kastiketta mistään Suomesta? Esim. Tokyokanista? Tietääkö kukaan?

Koska meillä on joulu?

Täällä se on jo nyt, tai ollut jo varmaan pari viikkoa. Kaikkialla jouluvaloja, eikä suinkaan mitään rauhallisia keltasävyisiä valoja puiden oksilla, vaan eri hahmoja, vilkkuvia, väriä vaihtavia, neonvärisiä, sekopäisiä kreisibailausvaloja. Rauhallista joulua, eh.
Jotenkin sympaattista (ja samalla surkuhupaisaa) kun nää kaikki on niin innoissaan joulusta ja meillä uimahallissakin soi joululauluja jossa lauletaan lumesta ja pakkasesta, kaupat täynnä joulukoristeita, muovikuusia, lumihiutale-tarroja. Ja täällä on siis edelleen päivisin noin 10-15 astetta lämmintä..

baby one more time

On aivan pakko laittaa vielä yksi setti ruskakuvia. Nämä kuvat on Kiotosta Tofukuji-temppelistä, joka on yksi suosituimmista ruskan kuvauskohteista. Ja indeed, ei oltu ainoita tuona päivänä..

Jos nää mun ruskakuvat ei oo vielä tarpeeksi, niin Tatun blogissa kandee käydä katsomassa lisää.

Mitenköhän mun käy keväällä sakuran, eli kirsikankukkien aikaan, jos nyt jo sekosin näistä syyslehdistä.. :)

Kahta en vaihda

ja toinen on mikrosortsit. Toisesta en tiedä.
Oltiin aika lailla tasan kolme vuotta sitten (marraskuussa) lomalla Japanissa ja mieleen jäi muun muassa japanilaiset naiset ja niiden mikrosortsit yhdistettynä talvitakkiin, talvikenkiin ja pipoon. Ja siis ilman sukkahousuja. Sama ihku muoti edelleen.

Äiti, kato!

..Onko pakko jos ei halua?
Näihin ei vaan millään totu. Tää tyyppi, joka käänsi vielä päänsäkin kohti kameraa, on kamakiri, rukoilijasirkka. Noita näkee täällä jonkun verran, tässä kuvassa onneks vaan vieressä, viimeks poika tuli tommonen kädessään "Äiti äiti, kato!" "Öö, laitetaas se varovasti maahan.."
Peruspäivä puistossa.

Gimme some mo´

..ruskakuvia.
Aiemmin laitoin pikkuvaahteroita Kiotosta. Nämä kuvat ovat Narasta, eli meidän hoodeiltamme.

foodia.

Muutamia ruokakuvia - ravintoloista, ystävien luota, kahviloista, kotoa. Usein tofua, sashimia ja misoa, lähes aina riisiä, aina jotain mistä en tiedä mitä se on.

Ruska.

Jos Suomessa on nyt lunta, niin täällä on ihana ruska-aika (sori!). Tällä hetkellä monissa esitteissä ja sanomalehdissä on ajankohtia ja karttoja että minne kannattaa mennä minäkin päivänä nähdäkseen parasta ruskaa. No, me ei tietenkään katsottu ns. oikeita mestoja etukäteen, vaan mentiin minne huvitti. No nähtiin kumminkin.
Sama homma on sitten keväällä sakuran, eli kirsikankukkien aikaan - uutisissakin kerrotaan että minne kannattaa mennä. Nämä kuvat Kiotosta, huomenna Naraan.

Chichino hi omedetou!

Eli onnea isänpäivänä!
Tilasin kakun sunnuntaiksi onnittelutekstillä. Tyylikäs ja erinomaisen hyvää! Täällä kakut on ihan megataideteoksia ja kakkukauppoja on toosi paljon (ja silti nää japanilaiset on super-hoikkia!?). Pitää joskus ottaa kamera kakkukauppaan mukaan.
Ei tosin ollut mikään megayllätys, koska poika totesi iloisena isälleen lauantaina, että "käytiin aamulla kakkukaupassa tilaamassa kakku huomiseksi!". Ja jo perjantai-iltana totesi puolestaan, että "tänään me askarreltiin äidin kanssa!". Eli se niistä yllätyksistä.
Ei ollut tungosta kakkukaupassa, sillä Japanissa isänpäivää vietetään kesäkuussa, joten tulee sitten uus yritys puolen vuoden päästä.. Äitienpäivää täällä vietetään myös toukokuussa.

No, lahja oli kyllä ylläri. Surffarityyppi Andy Davisin piirtämä Slasher- juliste. Täällä hänen Ando and Friends -puotinsa. Hienoa jälkeä!

Mongolian spots

Mongolian spotsit ovat syntymämerkkejä, yleisiä itä-Aasiassa. Niitä on lähes kaikilla vastasyntyneillä lapsilla, mutta ne häviävät pois useimmiten kolmeen ikävuoteen mennessä, viimeistään teini-iässä. Tollaisia sini-violetteja läikkiä on usein pepussa, jaloissa ja selässä.
Mä siis huomasin tässä naapurin lapsilla noita kesällä ja nyt syksyllä uimahallissa. Katselin vaan ja ihmettelin, ja nyt, tutustuttuani äiteihin paremmin, rohkenin kysäistä. Mulle noi oli ihan uus juttu! Tuttu sanoi, että ei edelleenkään ole harvinaista, että ulkomailla joutuvat selittämään ja selvittämään, että noi spotsit ovat syntymämerkkejä eivätkä siis merkkejä pahoinpitelystä tms.. Ja toivoikin, että kirjoittaisin tästä aiheesta tänne blogiin, jos vaikka vähentäisi ihmettelyä :)
Aina oppii jotain uutta.

Nara ja Osaka lähempänä taivasta.

Junalla ylös ylös vuorelle.
Käytiin viime viikolla läheisellä Ikoma-vuorella, joka on Naran ja Osakan välissä. Osakasta tullessa juna menee suunnilleen viisi minuuttia tunnelissa vuoren läpi ja sitten ollaan täällä Narassa.

Tuolta korkealta näki aikas hyvin kaupunkien erot.. Toinen on vähän matalampi ja vihreämpi.. Havaitsin mielettömän eron vasta näitä kuvia katsellessa - Narassa on vain muutamia pilvenhattaroita ja Osakan pilvet näyttää kuin maailmanloppu lähestyisi. Ja kuvien otolla on noin 5 sekuntia eroa! Ja noin 15 metriä! Ei se Osaka nyt noin paha oikeasti ole..