Hienoimmat maljakot ikinä: viinipullo ja tomaattimurskatölkki.
Siinä meni noin viikko. Sitten tämä uusi paikka ja talo alkoi tuntua kodilta. Ekoina päivinä juostiin ostamassa meille juttuja kotiin, perussettiä - rättejä, astioita, haarukoita, puikkoja, peittoja, tyynyjä, pesuaineita. Tämä koti oli siis kalustettu meille valmiiksi, mutta nämä muut tarpeelliset hankimme itse.
Laittelin ruokaa, pyykkäsin, käytiin kaupassa ja leikittiin. Laittelin seinille tuttuja valokuvia ja piirrustuksia. Viikon päästä - kun koti tuntui kodilta - ostin meille kukkia. Tietämättömänä tästä juuri samana iltana töistä tullessaan mies toi mulle auringonkukan. Pisteitä ropisi.
2 kommenttia:
Mulla ei ole ollut vaikeuksia kotiutua minnekään. Toiset ihmiset taas pitävät kynnystä tosi korkealla, eivät hevin ala kutsumaan mitään paikkaa kodiksi.
Lahjoitin sinulle prenikan, käy kurkkimassa :)
Aaaa, prenikka, sugoii!
Hienoa hienoa, apua, arigatou gozaimasu. Pitääpä miettiä ne 7 faktaa ja laittaa prenikkaa eteenpäin.
Jee, kiitos Anu!
Lähetä kommentti