Potluck-party a.k.a. nyyttärit

Taas postaus ruoasta, hah. No, täällä syödään paljon ja ennen kaikkea ruokaa hehkutetaan koko ajan ja joka puolella. Kuvissa nyyttäriruokia: sashimia (raakaa lohta ja tonnikalaa), japanilaista perunasalaattia (sairaan hyvää, koitan pummata ohjeen jostain ja jakaa sen jossain vaiheessa), broileria, avocadoja..

Oltiin pojan kanssa naapurin Nobuko-sanin luona nyyttäreillä. Meitä oli siellä äitejä ja lapsia Amerikasta, Kiinasta, Taiwanista, Japanista ja - Suomesta. Piti viedä jotain suomalaista ruokaa. Älkää teljätkö mua kun tein lihapullia ja vein niiden kanssa puolukkahilloa (Ikeasta!.. täältä löytyi sellainen ja pakko oli ostaa tota hilloa, pian meen sinne uudestaan ostamaan glögiä..). Ei mikään megasuomalainen juttu eikä edes hirmu hyvää varsinkaan kun ne pallerot vähän kärventyi, mutta ihanat naiset ymmärsivät ja maistelivat kiltisti, eh. Tavallisesti olen tehnyt lihapullat uunissa, mutta kun meillä ei ole uunia täällä kotona niin paistelin noita vaan ja lisäselityksenä oli vielä ystävä kylässä ja maisteltiin vähän punaviiniä samalla niin saattoivatpa pullat välillä unohtua pannulle. Ja niin, pitihän mun myös leipoa tonne juhliin (olisin saanut käyttää naapurin uunia), mutta sekin tsemppaus jäi jonnekin illanistujaisten jalkoihin.

Mutta siis, suomalainen ruoka? Mitä se on? Ollaan taas ens viikolla menossa ystävän luo kylään ja ne toivoo että veisin suomalaista ruokaa. Oon tässä funtsaillut että mitä se sitten on? Karjalanpaistia? Karjalanpiirakoita? Mustikoita? Lakkoja? Korvapuusteja? No, kyseisiä marjojahan en täältä saa ja uunia meillä ei ole joten aika hiljaista. Mitä mä voisin vastedes viedä - please kertokaa jos keksitte..


I will write this post in English too, as my japanese friends do not know any Finnish, yet.. So, we were invited to our dear neighbours, Nobuko-san´s house to a potluck-party. There were people from China, United States, Taiwan, Japan and - Finland.

I brought some finnish food, this time some meatballs and lingonberryjam. The meatballs burnt a little bit because we dont have owen in our house (where I normally do them), but maybe they were okay, at least my friends tasted them. :)

Voimajuoma 1

Teen meille usein välipalaksi smoothieita. Kutsun niitä voimajuomiksi: että jotta niitä juomalla jaksaa leikkiä. Meitsi tykkää ja poika tykkää.
Tässä ensimmäisen voimajuoman matskut. Näitä ohjeita tulee lisää, ja kaiketi aika paljon, koska niitä lähes päivittäin täällä surrauttelen..

Kiivi-mango:
- kiiviä
- mangoa
- sitruunaa
- kauraleseitä
- maitoa
- maustamatonta jogurttia
- jäätä

Kaikki tehosekoittimeen ja se on aika lailla siinä. Määriä en "ohjeeseen" laittanut, heittelen minkä verran mitäkin löytyy. Päälle heitin vielä paahdettuja kookoslastuja.

Nara. Todai-ji.

Kotikaupunkimme Nara on vanha temppelikaupunki, Japanin entinen pääkaupunki. Naran puiston Todai-ji -temppelin sanotaan olevan maailman suurin puurakennus. Ja rakennuksen sisällä olevan buddhan sanotaan olevan maailman suurin sisätiloissa oleva buddha. Koosta jotain kertoo se, että yksi silmä on noin metrin levyinen. Ja kyllä, se oli massiivinen ja pysäyttävä ilmestys kun se aivan tuossa edessäni istui. Hiljaiseksi veti.

Okonomiyaki

Okonomiyaki, kaalimunakas, on Osakan paikallisherkku. Tosin paikallisherkkunaan sitä pitävät kaiketi myös Kioto ja Hiroshima.. mene ja tiedä.
Okonomiyakia kutsutaan Japanin pizzaksi: täytteeksi voi laittaa mitä vain. Perustaikina on kuitenkin sama. Kävimme Noriko-sanin kanssa yhdessä ostoksilla (koska en todellakaan olisi osannut moisi paketteja ostaa) ja teimme nämä meillä kotona. Monesti ostamme myös kotiin valmis-Okonomiyakit lounaaksi tai otamme ravintolasta take awayna. Oishii!

Tämä ohje on ála Noriko-san:

Taikina:
jauhoja 3 dl (kaiketi kelpaa tavallinen vehnäjauho, täällä kuitenkin myydään erityistä Okonomiyaki-jauhoa)
vettä 2,5 dl
kevätsipulia, pilkottuna noin 2 dl
1/2 kaali
munia 3 kpl
yamaimoa noin 1 kupillinen (perunasosetta, joka pitää taikinan kuosissaan. Käy kaiketi perunajauhokin)
inkivääriä 3 teelusikallista
tenkasua 5 rkl (tempura left-overseja)
pekonia (tämä on siis vaihdeltavissa vaikkapa kalaan, kasviksiin, kanaan tms. pekoni taitaa kuitenkin olla se yleisin)

-> kaikki sekaisin
-> pannulle kaikki tuollaisiksi pannareiksi
-> pekoni päälle -> käännä
-> valmiin systeemin päälle Okonomiyaki-kastiketta ja majoneesia, jokilevää ja savustettua kalaa.

Itadakimasu!

Kesä on ohi.

Sata sadettajaa vai yksi pieni eläin? Kun olimme ensimmäistä yötä täällä kodissamme, heräsin 05 aamulla siihen kun kaikki sata naapuria laittoi sadettajat päälle. Mikä ääni! Miten kovaa ne pauhasivat! Kunnes sitten mietin, että ehkä naapurit eivät ryhdy sadettamaan klo 05 aamulla. Seuraavina päivinä totuin ääneen - se alkoi varhain aamulla ja metelöi iltaan asti. Ääni tulikin sadoista tai tuhansista tai kymmenistä tuhansista cicadoista (japaniksi semi). Pienen linnun kokoisia hyönteisiä lenteli pitkin poikin ja pelkäsin että ne lentävät päin naamaa. Vihasin niitä ja mietin mihin olen joutunut.

Kunnes. Puhuin tästä Noriko-sanin, ihanan japanilaisen ystäväni kanssa ja hän kertoi tarinalle taustaa: semit elävät 6 vuotta maan alla ja päästyään sieltä vapauteen ne elävät noin viikon maan päällä ja sitten ne kuolevat. Japanilaiset ajattelevat, että " oltuaan 6 vuotta maan alla ja vihdoin päästyään vapauteen, ovat ne huutonsa ansainneet". Tarinan kuultuani lopetin valittamisen.

Ja nyt, syyskuussa, ääntä ei enää kuulu. Ja vaikka kuuluisi, en valittaisi siitä.

Palkinto!

Mie sain prenikan! Sain sen Anulta - arigatou gozaimasu!

Nappulan mukana tuli haaste kertoa itsestä seitsemän faktaa. Tässä minun juttuni:

1. Pienenä revin maasta purkkaa ja söin ne.
2. Piilotan poikamme jogurttiin kaura-, tai vehnäleseitä tms. terveellisyyksiä. Hän kutsuu niitä nätisti "roskiksi".
3. En pysty pelaamaan "höntsyfutista", vaan otan sen aina liian tosissaan. Tuloksena pari kertaa leikattu ranne ja ties montako hiusmurtumaa.
4. Toisin kuin yllämainittu Anu, minä taidan haaveilla siitä omasta talosta ja pihasta jossa saisin kasvattaa porkkanoita ja yrttejä ja jossa makoilisin riippumatossa.
5. Juoksulenkillä en pysty "nollaamaan päätä", koska mietin koko ajan miten paljon ja kuinka kauan olen juossut ja että kai tämä kohta loppuu.
6. Pipot pitävät minut järjissäni. Tiedän että mulla on liikaa asioita hoidettavana jos en viikkoon ole tehnyt yhtään myssyä.
7. Rakastan soijalattea.

Välitän prenikan kahteen osoitteeseen: Japani-fani-Kemikaalicoctail-Nooralle ja toinen WeekdayCarnivalille, jonka kuvia voisi katsella kaiket päivät. Olkaatte hyvät!

Yes I can!

Meikä osas! Pojan nimi katakanoilla! Käydään taaperouinnissa (3 x viikossa mahdollisuus, me käydään yleensä 2 x viikossa) ja saatiin sieltä uimalakki ja kellukkeet, joita siellä on aina pidettävä. Suomessahan ei ainakaan meidän taaperouinnissa pidetty kellukkeita eikä lakkia. Käytiin tänäänkin ja mikä onnenpäivä - poika (tai nimen toki pystyy kuvasta lukemaan..) ui kellukkeilla monta metriä ilman mun apua! Me siis ei oltu Suomessa vielä testattu kellukkeita ja nyt ollaan käyty täällä kolme viikkoa ja onnistui! Heijaa!

Taaperouinnissa muutoin on aika sama meininki kuin Suomen versiossa, leikitään yhdessä ringissä ja lopuksi on aina vapaa-aikaa. Paitsi että täällä aina aluksi venytellään lapset, hierotaan vatsaa, käsiä, jalkapohjia, sit tanssitaan yhdessä erään laulun koreografia ja sit pikkuhiljaa mennään veteen totutellen. Altaaseen laitetaan kaiken maailman liukumäkiä ja tasoja joita pitkin lapset saa painaa. Yks kerta kestää tunnin verran. Ja niin, en mä ohjeista mitään ymmärrä mut tällainen toiminta on helppoa kun vaan seuraa muita. Yes we can!

Koti.

Hienoimmat maljakot ikinä: viinipullo ja tomaattimurskatölkki.


Siinä meni noin viikko. Sitten tämä uusi paikka ja talo alkoi tuntua kodilta. Ekoina päivinä juostiin ostamassa meille juttuja kotiin, perussettiä - rättejä, astioita, haarukoita, puikkoja, peittoja, tyynyjä, pesuaineita. Tämä koti oli siis kalustettu meille valmiiksi, mutta nämä muut tarpeelliset hankimme itse.

Laittelin ruokaa, pyykkäsin, käytiin kaupassa ja leikittiin. Laittelin seinille tuttuja valokuvia ja piirrustuksia. Viikon päästä - kun koti tuntui kodilta - ostin meille kukkia. Tietämättömänä tästä juuri samana iltana töistä tullessaan mies toi mulle auringonkukan. Pisteitä ropisi.

Sumasui Aqualife Park

Tehtiin lauantai-reissu viereiseen kaupunkiin Kobeen (kolmella eri junalla, meiltä parisen tuntia). Siellä käytiin mm. Sumasui Aqualife Parkissa, jota joku Janin työkaveri oli suositellut erityisesti lapsiperheille sopivaksi akvaarioksi. Ja olihan se kelpo. Kalat, kilpikonnat ja meritähdet olivat kaikki sopivan matalalla joten pienikin pääsi näkemään kaikki tosi läheltä ja oli innoissaan. Käytiin myös delfiiniesityksessä (kesti n. 10 min) ja akvaarion loppupäässä oli lapsille puisto, jossa oli autoja ja junia joiden kyytiin pääsi.

En oikein tiedä miten suhtautua näihin akvaarioihin. Onhan toki hienoa nähdä eksoottisia juttuja - pingviinejä, meritähtiä, delfiinejä, mutta kuitenkin koko ajan mietin miten ahtaat ja väärät olosuhteet niillä niissä on. En taida olla yksin tämän paradoksin kanssa.. periaatteessa hienoa, mutta silti painaa mieltä.

Kaikkiaan, Suma oli alueena tosi jees. Me ei ehditty kuin tuonne akvaarioon, mutta siellä näytti olevan rantaa ja palmuja ja surffausmahdollisuus. Leppoisan näköistä ja siistiä joka paikassa.

Kiitos ja anteeksi.

Muu maa mustikkasuklaa

Muutettassa uuteen paikkaan täällä Japanissa on tapana viedä pientä tuliaista uusille naapureille. Tuliaisena voi viedä esimerkiksi saippuaa, pyyhkeitä(?!) tai suklaata. Me päädyimme suklaaseen, jonka toimme lentorahdin mukana Suomesta.
Tuotiin monta pakettia tavallista ja mustikkatäytteistä suklaata, joita sitten ehtoisana emäntänä täällä pussittelin nätteihin pikku pussukoihin. Tietäen siis, että täällä nämä ihmiset arvostavat lahjan pakkausta ehkä jopa enemmän kuin itse sisältöä. Tuollaisia tuli! Ja mukaan Jani kirjoitti (kanjeilla!) kortin jossa esittelemme itsemme ja kerromme mistä olemme yms.

Viimeisessä kuvassa näkyy vähän tätä meidän huudia. Laitan lisää kuvia kodistamme myöhemmin (sitten kun meillä on siistiä ja kehtaan kuvata).

tiistaisushia

Perussetti iltapalaksi: lähikaupasta sushia. Boksit on niiiin halpoja - pitkä rivi makirullia on noin kolme euroa. Täytteistä en ikinä tiedä mitä ne ovat kun en vielä osaa lukea kaikkia merkkejä. Itse asiassa tällä hetkellä osaan lukea ja kirjoittaa kaikki hiraganat ja katakanat, mutta kanjeja osaan vasta 6. Heh, sillä ei kovin pitkälle pääse. Olikohan se niin, että lukeakseen sanomalehteä tulisi osata pari tuhatta kanjia. Kannustavaa.

No, jotain niissä kuitenkin on täytteenä ja hyvää on. Alas huuhdottiin bissellä.

p.s. Moka! Kuvassa oon jättänyt puikot kulhon reunalle ja se on väärin. Ne pitäisi asettaa niitä varten tarkoitetulle pidikkeelle. Sori! Meillä vaan ei oo niitä vielä, siksi ne lepää tuossa.. Ehkä seuraavassa kuvassa sitten!

Waterjump in Ikoma

Käytiin toissa viikonloppuna hyppimässä laudalla veteen. Kun ei kerran luntakaan ole. Paikka on suunnilleen Osakan ja Naran puolessa välissä, Ikoma-vuorella. Tässä on paikan omat sivut (waterjump). Nillä on yhteensä kolme vesihyppypaikkaa eri puolilla Japania, ja tää Ikoman mesta (O-air) on meitä lähin. Junalla siis Ikoman asemalle ja sieltä on otettava taksi (jos ei siis oo omaa autoa ja meillä ei ole) paikan päälle. Taksi kestää noin vartin ja maksaa sen pari tuhatta jeniä eli noin 15 euroa. Ei paha!

Sieltä saa vuokrata välineet - laudan, kengät, märkäpuvun, kypärän, kaikki. Kamavuokraus maksoi muistaakseni noin pari tuhatta jeniä ja kolmen tunnin sessarilippu oli 3200 jeniä (kuten kuvassa olevasta hinnastosta voi itse kukin lukea..).

Mä en ehtinyt tällä kertaa kokeilla kun oli niin kuuma ja poika piti saada päikkäreille viileään joten meidän piti lähteä. Oli taas sen 40 astetta..
Mies testasi oli aika fiilareissa! Ens kerralla on mun vuoro, ou jesh.

Ostoksia, löytöjä, tuunausta.

Muutamia lautasia, pieniä kulhoja soijakastikkeelle, lasipurkkeja Suomi-mausteita varten ja käytetty säilyketölkki kookoslastuille (kokonattsu).