keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Koti.





Hienoimmat maljakot ikinä: viinipullo ja tomaattimurskatölkki.


Siinä meni noin viikko. Sitten tämä uusi paikka ja talo alkoi tuntua kodilta. Ekoina päivinä juostiin ostamassa meille juttuja kotiin, perussettiä - rättejä, astioita, haarukoita, puikkoja, peittoja, tyynyjä, pesuaineita. Tämä koti oli siis kalustettu meille valmiiksi, mutta nämä muut tarpeelliset hankimme itse.

Laittelin ruokaa, pyykkäsin, käytiin kaupassa ja leikittiin. Laittelin seinille tuttuja valokuvia ja piirrustuksia. Viikon päästä - kun koti tuntui kodilta - ostin meille kukkia. Tietämättömänä tästä juuri samana iltana töistä tullessaan mies toi mulle auringonkukan. Pisteitä ropisi.

2 kommenttia:

Anu kirjoitti...

Mulla ei ole ollut vaikeuksia kotiutua minnekään. Toiset ihmiset taas pitävät kynnystä tosi korkealla, eivät hevin ala kutsumaan mitään paikkaa kodiksi.

Lahjoitin sinulle prenikan, käy kurkkimassa :)

Milla kirjoitti...

Aaaa, prenikka, sugoii!
Hienoa hienoa, apua, arigatou gozaimasu. Pitääpä miettiä ne 7 faktaa ja laittaa prenikkaa eteenpäin.
Jee, kiitos Anu!