Kiivipuuta.

Yleisön pyynnöstä, lisää kiivipuun kuvia olkaa hyvät :).

Safkat maasta. Ja vähän pensaasta.

Meidän viime viikonlopun maaseutumatkailu ei ollut pelkästään maisemien katselua, vaan ystävä pyysi meitä maatilalleen perunannostoon (!!). Siellä kyykittiin ja saatiin mukaamme kaksi muovikassillista perunoita (sweet potato), muovikassillinen sipuleita, munakoisoja ja paprikaa. Mahtavaa!
Ai niin, viime viikonloppuun mahtui vielä meidän huudin pihatalkoot. Perussunnuntai.

Sadonkorjuun aika

Kai me sitten aika landella asutaan kun meiltä pyöräilee noin 10 minuuttia lähimmälle pellolle.. Tai tosin oon huomannut, että vaikka tää itse asiassa ei oo mitään maaseutua, niin pienikin tila teiden ja talojen keskellä on hyödynnetty riisinviljelyyn. Todellista lähiruokaa!
Tämä alue tosin oli isompi ja siellä oli monta viljelijää samalla alueella. Jännä fiilis kokea tällaista Japania - itselläni (ja varmasti monella muullakin) oli etukäteen mielessä vain ihmisvilinää, autoja, kauppoja ja kerrostaloja, valoja ja meteliä. Mutta sepä tässä taitaakin olla hauskaa, että saa kokea molempia.

Voimajuoma 2

Porkkana-ananas:
- 1 keitetty porkkana
- 4 slicee ananasta (mulla oli säilykkeestä, tuore toki paaljon maukkaampaa ja terveellisempää)
- omenamehua
- kauraleseitä
- jäitä

Sekaisin vaan ja se on ready!

Ostoksia, löytöjä.

Kulhoja soijakastiketta varten ja superhienot puikot. Löytyi Osakan Kitchen Streetiltä Nambalta. Se on pitkä katu, jossa myydään kaikkea mitä keittiöön vaan voi tarvita - turisteille ja ammattilaisille.

Osaka (ja Nara) ja lapset

Multa on kysytty paikkoja, jonne Osakassa voisi mennä lasten kanssa. Ja bonarina jos tietäisin vielä jotain hyviä käsityökauppoja.. Kovin paljoa en oo Osakassa hengannut - tänään oltiin pojan kanssa koko päivä Namballa ja siellä on niiiin paljon ihmisiä ja meteliä, että olin taas onnellinen hypätessäni Naran junaan :). Mutta siellä on siis vaikka mitä! Kauppoja, kenkiä, vaatteita, ravintoloita, kahviloita, loputtomiin. Siellä on siis aivan huippua käydä ostoksilla, mutta rattailla perjantai-ruuhkassa..not. Mutta tässä muutama tipsi:
- Osakan akvaario taitaa olla tosi suosittu kohde, en oo itse käynyt.
- Universal Studios. Kävin kolmisen vuotta sitten ja sellainen Disney-maahan se, Hello Kittyjä, Mikki Hiiriä yms. Lapset todennäköisesti tykkäävät tosi paljon.
- Namba Parks. Kauppakeskus Namballa, jonka katolla 9 kerroksessa on ihana puisto! (Huom. päähissit menee vaan 8 kerrokseen eli sieltä sitten elokuvateatterin hisseille ja sillä vaan pääsee 9 kerrokseen). Monet lapset äiteineen (mekin tänään) syö siellä bentobox-lounasta ja lapset saa leikkiä. Erikoisen rauhallinen ja tosi kiva paikka keskellä sitä kaikkea hälyä. Namba Parks on muutenkin aika iisi ja rauhallinen kauppakeskus ja siellä voi hyvin päästää lapsen käppäileen itsekseen.
- Narassa (tai lähellä Naraa, Yamato Saidaiji-asemalla) on Nara Family -kauppakeskus, joka kauppojensa puolesta on aika säälittävä, mutta sielläkin on katolla lasten leikkitila (100 jenillä toimivia junia, autoja yms.) Ja sit Nara on tietty täynnä puistoja, eli lapset tykkää eikä tarvii sokkeloida ihmisten seassa.

Käsityökauppoja.. En oikein tiedä Osakasta pahemmin vielä. Jos koruja joku on kiinnostunut tekemään, niin Umedalla Yodobashissa on tosi iso korutarvikeosasto. Ja Umedan Hilton-hotellin kohdalla maan alla on kuulemma hyvä lankakauppa! En oo itse vielä käynyt.

Tällaista nyt tässä vaiheessa. Ei mitään mega-tipsejä, mutta jotain kumminkin. Nyt kun ei oo enää niin kuuma niin ollaan pojan kanssa käyty paljon eri puistoissa, Narassa ja Kiotossa, mutta ei välttämättä niin erikoisissa, mutta jotka ovat tässä meidän lähellä tai jonne ollaan päästy kavereiden autolla (eli jonne ei turistikaan helposti junalla pääse).

Toivottavasti on jotain apua, jollekin!

Nopeimmat junat eivät pysähdy täällä

Tämä kylä jossa asumme on aika pieni, tosin asukasluvusta ei ole hajuakaan. Meille tämä on toosi hyvä ja kompakti - on helppo saada tuttuja ja vakkaripaikkoja (vakkarivihanneskauppaa, grilliä, leipomoa) ja on tilaa hengittää. Ja siinäkin mielessä on kiva asua tällaisessa pikkukylässä, niin näkee ehkä helpommin sitä oikeaa Japania. Täällä kun ei pahemmin ole näkynyt muita länkkäreitä saati turisteja. Hankalampaa tässä tietty on se, että ihmiset eivät puhu englantia juuri lainkaan ja opasteet yms on kirjoitettu vain kanjeilla (joita siis en vielä osaa). Puuh.

Täällä on pari isoa kauppaa, posti, pankki, ravintoloita, leipomoita, partureita ja tietysti perussetti eli karaokebaari, sadan jenin kauppa ja pachinkosali. Yhtenä iltana pyörälenkillä löysin myös temppelin, riisipeltoja ja tatamimattopajan (ei ollut kameraa mukana). Naran keskustaan tästä menee junalla noin vartti ja Osakaan Namballe noin 40 minuuttia. My town!

Niin ja tosiaan, pikajunat painavat tästä ohi - localit ja sub.semi.expressit sen sijaan pysähtyvät.

Suomi-osastoa

Mukaan otettua Suomi-osastoa - paitaa, lakanaa, peittoa.

Kosteuden kerääjä vink vink

Tämä purnukka on kosteuden kerääjä. Meitä suositeltiin ostamaan moisia ja laittamaan muutamia esim vaatekaappiin. Näitä suositellaan käytettäväksi eritoten kesällä, mutta alkusyksystä myös, talvesta en oo varma tarviiko, pitänee testata.. Ihan käsittämätöntä miten paljon ilmassa on kosteutta! Yks purnukka tuli puolilleen (enempää ei kuulukaan mahtua kun tulee välipohja vastaan) vettä noin kuukaudessa meidän vaatekaapin lattialla. Eli jos täällä viettää kesäkuukausia kandee todellakin käyttää tällaisia tai pieniä pussukoita, ettei vaatteet mee tunkkaisiksi tai homehdu.

Banaani-kookosletut

Tämähän on kuin mikäkin ruokablogi.. No mutta tämä on yleisön pyynnöstä, heh. Olin taas joillain tee/ruoka/juomis-kutsuilla ja pyysivät tuomaan jotain suomalaista ruokaa. Täällä viime kerralla päivittelinkin, että mitäköhän se suomalainen ruoka oikein on. Sitten viimein kun meidän laivarahti tuli perille niin tuli myös rakas lettupannuni. Eli vein sitten lettuja (tosin baanani ja kookos ei ihan pohjoiseen päin vie..) ja mustikkahilloa. Tässä kaivattua ohjetta:

Bali meets Suomi meets Japani -ohukaiset (aikoinaan Balilla käydessämme syötiin aina aamiaiseksi banaanilettuja, sieltä idis..)

2 kananmunaa
5 dl maitoa
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl öljyä
0,5 tl suolaa

Kaikki sekaisin ja anna olla puolisen tuntia ennen paistamista.

Lisäksi pari baanania viipaleiksi ja kourallinen kookoshiutaleita. Lisäsin banaanit ja/tai kookokset ennen letun kääntämistä. Kookosta saa laittaa aika paljon jotta maistuu, banaania laitoin yhden per lettu niin tuli hienon näköinen. Testattiin näitä myös suklaakastikkeen kanssa ja kyllä, toimii! Ja niin, tein siis myös ihan perinteisiä lettuja ilman mitään lisäjuttuja joten ne ajoivat sitten sen Suomi-asian.

Teetä.

Täällä tunnetusti juodaan teetä. Paljon. Mäkin lotraan päivässä monta kupillista. Oon saanut ystäviltä eri laatuja, Ryokuchaa eli vihreää teetä, Ochaa eli mustaa teetä (tai tavallista), Banchaa eli toista mustaa teetä, kaiketi vähän karkeampaa, Matchaa, eli puuterimaista vihreää teetä (teeseremonia-teetä).. Mulla on tarkoitus tutustua näihin teelajeihin vähän paremmin ja opiskella niitä lisää. Kunhan ehdin..

Ja sit mä laitan nämä hienoudet käytettyihin hillopurkkeihin.

Shirahama - valkoista hiekkaa ja kuumia kylpyjä.

Käytiin muutama viikko sitten Shirahamassa, mutta vasta nyt kuvia sieltä..
Shirahama on tässä aika lähellä, olisko pari sataa kilometriä. Mentiin junalla Osakasta ja oltiin pari yötä ryokan-tyylisessä majoituspaikassa. Ryokan on perinteinen japanilainen majatalo, jossa nukutaan lattialle levitetyillä futoneilla ja hengaillaan yukatoissa, "puuvillaisissa kimonoissa". Usein hintaan kuuluu myös ruoka, mutta meillä oli tosi halpa vaihtoehto, eikä siis otettu edes ruokia tms. Nappasin nopsan kuvan meidän huoneesta, eli futonit lattialle riviin ja thats´s it - easy and cozy.

Shirahama on kuuluisa valkoisesta hiekastaan ja nimikin Shirahama tarkoittaa "valkoista hiekkaa". Toi Shirahaman hiekka on kuulemma tuotu tonne Australiasta. No, olihan se ihan luksusta ja muutenkin oli mahtavaa päästä meren rannalle aaltoja kuuntelemaan ja ylipäätään pois väkijoukoista ja liikennevaloista.. Shirahamassa on paljon sukellus- ja surffauspaikkoja, ens kerralla pitää käydä testaan. Ja sit se on kuuluisa myös onseneistaan, kuumista lähteistä. Mekin käytiin yhdessä, Saki-no-yu -onsenissa, joka on ulkoilma-onsen ja jonne aallot löi suoraan eli ihan meren rannalla. Oli niin rauhallinen ja hieno paikka. Siellä ei vaan valitettavasti saanut kuvata.. Kaduilla on paljon myös pikku-onseneita ihan vaan jaloille, eli noin 40-asteinen jalkakylpy keskellä päivää :)

Aika hauska oli huomata, että koska oli syyskuu kun tuolla oltiin, niin ei kyllä kovin moni enää rannalla hengannut saati mennyt uimaan. Nytkin kun mä lokakuussa painan edelleen sandaaleilla, niin japanilaiset setittää jo ihan innoissaan pipoja ja toppaliivejä..

Skeittipaikka ja vähän sadetta.

Viime viikonlopusta minä sain lauantain ja lähdin siis Kyotoon, Jani sai sunnuntain ja lähti skeittaamaan ensin pitkään ja hartaasti etsittyään sopivia spotteja netistä. Reissu meiltä Shin-Tanaben asemalle kesti 40 minuuttia junalla (tuli ottaneeksi paikallisjunan) ja sitten 20 minsaa kävellen ja kun se sitten pääsi kartan avulla ja monen mutkan kautta skeittipaikalle - alkoi sataa.
Ei siitä sitten kuvia enempää.. Mutta paikka oli kuulemma hieno. Vierestä löytyi myös megahieno liukumäki-kiipeilyteline-hässäkkä ja picnicpöytiä, joten seuraavalla kerralla me lähdetään pojan ja bentoboksien kanssa mukaan.

Mutta jollekin joka haluaa mennä, tässä junaspeksit:
Kintetsu Line: Asema on Shintanabe: Naran ja Kyoton välillä, suunnilleen puolessa välissä. Yamato Saidaijin asemalta Kyoto-line -> Shintanaben asema -> 20 minuuttia kävelyä Kyotonabeen päin (paloaseman vieressä).